We, the undersigned, oppose the proposed changes to Finland’s hunting and forest laws that would allow the widespread killing of large predators such as wolves, bears, lynxes, and otters.

These animals belong to nature and have been part of Finland’s ecosystems long before humans arrived. It is humanity’s duty to respect life, not destroy it.
Today, decisions are increasingly driven by money, giving life little or no value. Large predators are the voice of nature, and their right to live here must be respected.

We demand that:
the protection of large predators is not weakened
proposed changes to hunting and forest laws are revoked
biodiversity and ethical values are prioritized over financial interests
Nature is not a commodity. It belongs to everyone, now and for future generations.

Final Statement of the Petition
At the end of this petition, one fundamental question remains — a question that politicians and authorities have so far consistently avoided:
What real damage have bears and otters actually caused in Finland?
The answer is clear: very little.
Bears occasionally cause damage to beehives and, more rarely, to livestock or agricultural fields. These incidents are localized, well documented, and compensated by the state. Bears do not pose a general threat to the population, nor do they represent a serious risk to Finnish agriculture. Attacks on humans are extremely rare and almost exclusively occur in situations where animals are surprised or provoked.
Otters cause virtually no significant damage at all. Impacts are almost entirely limited to individual private fish ponds. Otters pose no threat to natural fish stocks, people, or domestic animals. On the contrary, as a strictly protected species, the otter is a key indicator of clean waters and healthy ecosystems.
In light of these facts, it becomes increasingly difficult to justify the political authorization of lethal control as a measure for public safety. Instead, it appears that the killing of strictly protected species is being deliberately accepted in order to generate short-term financial gains — particularly through hunting and trophy tourism — and to mask economic challenges at the expense of nature.
This approach is not only ecologically irresponsible, but also politically short-sighted. It contradicts scientific evidence, international conservation obligations, and Finland’s own self-image as a leader in environmental protection.
The minimal damage caused by bears and otters does not justify lethal measures. What is taking place is not necessary population management, but a conscious political decision to prioritize short-term economic interests over biodiversity, credibility, and long-term sustainability.
We therefore call for an immediate end to politically motivated killings and for a return to fact-based, transparent, and sustainable conservation policies that prioritize coexistence over destruction.

Suomeksi

Me allekirjoittaneet vastustamme suunnitteilla olevia muutoksia Suomen metsästys- ja metsälainsäädäntöön, jotka mahdollistaisivat suurpetojen, kuten suden, karhun, ilveksen ja saukon, ampumisen entistä laajemmin.

Vaadimme, että:
suurpetojen suojelua ei heikennetä
metsästys- ja metsälakien muutokset perutaan
luonnon monimuotoisuus, eettiset arvot ja tieteellinen tutkimus asetetaan etusijalle taloudellisten intressien sijaan

Nämä eläimet kuuluvat luontoon. Ne ovat olleet osa Suomen ekosysteemejä kauan ennen ihmistä. Ihminen ei ole luonnon omistaja, vaan osa sitä. Siksi meillä on velvollisuus kunnioittaa elämää, ei tuhota sitä.
Tänä päivänä päätöksiä tehdään yhä useammin rahan ehdoilla. Taloudelliset intressit ohittavat henkiset, eettiset ja inhimilliset arvot. Elämälle annetaan arvo vain silloin, kun siitä on taloudellista hyötyä.
Kun ihminen menettää arvonsa, eläin menettää sen vielä helpommin. Villieläimistä tulee numeroita, resursseja tai ongelmia, jotka halutaan poistaa. Tämä kehitys on vaarallinen ja kestämätön.
Suurpedot eivät ole uhka, vaan ääni luonnosta, jota emme enää kuuntele. Ne säätelevät ekosysteemejä ja pitävät luonnon tasapainossa. Ilman niitä luonto köyhtyy ja kärsii.
Kun suurpetojen tappaminen tehdään lailliseksi ja helpommaksi, seurauksena ei ole vain virallinen metsästys, vaan myös laiton ja salattu tappaminen. Lailliset luvat avaavat oven omille ”luville”, joita ei voida valvoa.
Nykyinen politiikka, jossa luonto ja villieläimet nähdään lähinnä taloudellisina hyödykkeinä, johtaa luonnon tuhoutumiseen, köyhtymiseen ja kuolemaan. Tällainen kehitys ei ole hyväksyttävää.
Meidän velvollisuutemme on antaa niille, joilla ei ole omaa ääntä, ääni ja arvo. Eläimillä, jotka kuuluvat tähän luontoon, on oikeus elää täällä.
Vaadimme, että:
suurpetojen suojelua ei heikennetä
metsästys- ja metsälakien muutokset perutaan
luonnon monimuotoisuus, eettiset arvot ja tieteellinen tutkimus asetetaan etusijalle taloudellisten intressien sijaan
Luonto ei ole kauppatavaraa.
Se ei ole tuhottavaksi, vaan suojeltavaksi – nyt ja tuleville sukupolville.

Vetoomuksen loppusanat
Tämän vetoomuksen lopussa jää jäljelle yksi keskeinen kysymys, jota poliitikot ja viranomaiset ovat toistaiseksi järjestelmällisesti vältelleet:
Minkälaista todellista vahinkoa karhut ja saukot ovat Suomessa tosiasiallisesti aiheuttaneet?
Vastaus on yksiselitteinen: hyvin vähäistä.
Karhut aiheuttavat ajoittain vahinkoa mehiläistarhoille sekä harvoin kotieläimille tai pelloille. Nämä tapaukset ovat paikallisia, hyvin tunnettuja ja valtion korvaamia. Karhut eivät muodosta yleistä vaaraa väestölle eivätkä todellista uhkaa Suomen maataloudelle. Ihmisiin kohdistuvat hyökkäykset ovat äärimmäisen harvinaisia ja liittyvät lähes poikkeuksetta tilanteisiin, joissa eläin on yllätetty tai ahdistettu.
Saukoista aiheutuu käytännössä ei lainkaan merkittävää vahinkoa. Vaikutukset rajoittuvat lähes yksinomaan yksittäisiin yksityisiin kalalammikoihin. Saukot eivät uhkaa luonnonvaraisia kalakantoja, ihmisiä tai kotieläimiä. Päinvastoin: tiukasti suojeltuna lajina saukko on puhtaiden vesistöjen ja toimivien ekosysteemien keskeinen indikaattori.
Näiden tosiasioiden valossa herää väistämättä kysymys, palveleeko kaatolupien poliittinen oikeuttaminen todella kansalaisten turvallisuutta vai ennen kaikkea taloudellisia intressejä. Käsityksemme mukaan suojeltujen eläinlajien tappaminen hyväksytään tietoisesti lyhytaikaisten taloudellisten hyötyjen vuoksi – erityisesti metsästys- ja trofeematkailun tuottamien tulojen takia – ja taloudellisia ongelmia pyritään peittämään luonnon kustannuksella.
Tällainen politiikka ei ole ainoastaan ekologisesti vastuutonta, vaan myös poliittisesti lyhytnäköistä. Se on ristiriidassa tieteellisen tiedon, kansainvälisten luonnonsuojeluvelvoitteiden sekä Suomen oman ympäristö- ja luonnonsuojelun edelläkävijäroolin kanssa.
Karhujen ja saukkojen aiheuttamat vähäiset vahingot eivät oikeuta kaatamisia. Kyse ei ole välttämättömästä kannansäätelystä, vaan tietoisesta poliittisesta valinnasta, jossa lyhytaikaiset taloudelliset edut asetetaan biologisen monimuotoisuuden, uskottavuuden ja tulevaisuuden edelle.
Vaadimme siksi poliittisesti motivoitujen kaatolupien välitöntä lopettamista sekä paluuta faktapohjaiseen, avoimeen ja kestävään luonnonsuojelupolitiikkaan, joka perustuu rinnakkaiseloon – ei tuhoamiseen.

Deutsch

Wir, die Unterzeichnenden, lehnen die geplanten Änderungen des finnischen Jagd- und Waldgesetzes ab, die das großflächige Töten von Raubtieren wie Wölfen, Bären, Luchsen und Fischottern erlauben würden.
Diese Tiere gehören in die Natur und sind seit Jahrtausenden Teil des finnischen Ökosystems. Die Pflicht des Menschen ist es, Leben zu respektieren, nicht es zu zerstören.
Heute werden Entscheidungen zunehmend von Geld geleitet, wodurch Leben kaum noch Wert hat. Großraubtiere sind die Stimme der Natur, und ihr Recht zu leben, muss geachtet werden.
Wir fordern:
der Schutz von Großraubtieren darf nicht geschwächt werden
die geplanten Änderungen des Jagd- und Waldgesetzes müssen zurückgenommen werden
Biodiversität und ethische Werte müssen über finanziellen Interessen stehen
Die Natur ist keine Ware. Sie gehört allen, jetzt und für kommende Generationen.

Schlusswort für die Petition (geschärfte Version)
Am Ende dieser Petition bleibt eine zentrale Frage, der sich Politik und Behörden bislang konsequent entziehen:
Welchen realen Schaden haben Bären und Otter in Finnland tatsächlich angerichtet?
Die Antwort ist eindeutig: einen äußerst geringen.
Bären verursachen vereinzelt Schäden an Bienenstöcken, gelegentlich an Nutztieren oder Feldern. Diese Vorfälle sind lokal begrenzt, bekannt und staatlich entschädigt. Sie stellen weder eine allgemeine Gefahr für die Bevölkerung dar noch eine ernsthafte Bedrohung für die finnische Landwirtschaft. Angriffe auf Menschen sind extrem selten und nahezu ausschließlich auf Situationen zurückzuführen, in denen Tiere überrascht oder bedrängt werden.
Otter verursachen faktisch keinen relevanten Schaden. Betroffen sind fast ausschließlich einzelne private Fischteiche. Für natürliche Fischbestände, Menschen oder Haustiere stellen sie keinerlei Gefahr dar. Im Gegenteil: Als streng geschützte Art sind Otter ein unverzichtbarer Indikator für saubere Gewässer und funktionierende Ökosysteme.
Angesichts dieser Fakten drängt sich der Schluss auf, dass die politische Legitimierung von Abschüssen nicht dem Schutz der Bevölkerung, sondern primär wirtschaftlichen Interessen dient. Nach unserer Auffassung wird hier der Tod streng geschützter Tiere bewusst in Kauf genommen, um kurzfristige finanzielle Einnahmen zu generieren – insbesondere durch Jagd- und Trophäentourismus – und um wirtschaftliche Probleme auf dem Rücken der Natur zu kaschieren.
Diese Praxis ist nicht nur ökologisch verantwortungslos, sondern auch politisch kurzsichtig. Sie widerspricht wissenschaftlichen Erkenntnissen, internationalen Naturschutzverpflichtungen und dem eigenen Anspruch Finnlands, ein Vorreiter im Umwelt- und Artenschutz zu sein.
Der tatsächliche Schaden durch Bären und Otter rechtfertigt keine Abschüsse. Was hier stattfindet, ist keine notwendige Regulierung, sondern eine politische Entscheidung zugunsten kurzfristiger ökonomischer Interessen – zulasten von Biodiversität, Glaubwürdigkeit und Zukunftsfähigkeit.
Wir fordern daher ein sofortiges Ende der politisch motivierten Abschüsse und eine konsequente Rückkehr zu einer faktenbasierten, transparenten und nachhaltigen Naturschutzpolitik, die auf Koexistenz statt auf Vernichtung setzt.

Simone Klimpel-Koskela