Two years after the transfer of dolphins from Finland
- thoughts of the Särkänniemi dolphins

Scroll down for english!
Scroll down for greek!
---
Kirjoitin tämän 27.8.18.
Julkaisen tämän kaksi kuukautta delfiinien siirron kaksi- vuotispäivästä.
---
Tänään 27. elokuuta 2018 on kulunut kaksi vuotta siitä, kun Särkänniemen neljää delfiiniä alettiin pakkosiirtää Kreikkaan, Attica Parkin delfinaarioon. Lauantai- päivänä 27.8.2016 saatiin kuulla huhu, että delfiinit aiottaisiin siirtää. Todisteet puhuivat puolestaan: rahtilentokene oli valmiina, Särkänniemen delfinaarioon tuli rekka- autoja. Delfiinien siirto alkoi lauantai- iltapäivällä klo 16 aikoihin. Seuraavan vuorokauden puolella, sunnuntaiaamuna klo 4 aikoihin lentokoneen pyörät irtosivat Suomen maaperältä. Ja delfiinimme olivat poissa.

Delfiinien siirto oli sokki. Se oli sokki jokseenkin kaikille, jotka eivät olleet itse mukana suunnittelemassa siirtoa. Siirto oli suunniteltu Särkänniemen hallituksen ja operatiivisen johdosn toimesta. Nämä henkilöt, jotka olivat Tampereen kaupungin omistaman yrityksen palkkalistoilla, olivat pitäneet suunsa visusti kiinni Tampereen kaupungin valtuustoon ja hallitukseen päin. Pöyristyneitä olivat kaikki. Niin- kaikki. Särkänniemi teki delfiinien siirron yön pimeydessä. Yrittäen salata sen kaikilta.

Delfiinit pakkosiirrettiin yli kolmenkymmenen orjatyövuoden jälkeen pahimpaan mahdolliseen betoniamme- kompleksiin Kreikkaan. Attica Parkin delfinaario on läpeensä lainvastainen yritys. Delfinaariolla ei ollut rakennuslupia. Delfinaariolla ei ollut toimilupaa kolmeen vuoteen vuosina 2014- 2017. Särkänniemen delfiineiden siirron aikaan Attica Parkin delfinaariolla ei ollut lupaa toimia. Kreikassa eläinten käyttö sirkusesityksissä ym. vastaavissa kaupallisissa tarkoituksissa on ollut lainvastaista vuodesta 2012 lähtien. Selkeää lakia on rikottu Attica Parkissa jo kuuden vuoden ajan.

Mitä delfiineiden elämä on Attican betoniammeissa? Lyhyesti sanottuna se on- elämistä helvetissä minuutti toisensa jälkeen, tunti toisensa jälkeen. Viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen. Delfi- delfiinimme ei tätä ihmisten rakentamaa kotikutoista helvettiä kestänyt kuin alle viisi kuukautta. Delfi, joka oli Veera- delfiinin pitkäaikainen ja turvaa antava kumppani, kuoli yksin ja unohdettuna Attica Parkin ammeen pohjalle pakkasten keskellä. Sen kuolemasta ei välitetty edes kertoa Suomeen ennenkuin seuraavana päivänä ruumiin löytymisestä elottomana.

Minä itken tätä kirjoittaessani. Minä olen tehnyt työtä koko sydämestäni ja sielustani näiden viattomien, älykkäiden- jopa ihmistä viisaampien eläinten- eteen yli kahden vuoden ajan. Ei ole päivää, jolloin en heitä muistaisi. Velvollisuuteni on muistaa heidät- iloni on auttaa heitä- toivon, että voimani riittävät heidän puolestaan puhumiseen ja toimimiseen niin kauan kuin yksikin heistä elää vankilassaan- syyttöminä tuomittuina elinkautiseen vankeuteen, ilman toivoa vapaudesta mereen, kotiin.

Emme saa luovuttaa.
Emme saa antaa periksi.
Taistelumme on taistelua tuulimyllyjä vastaan, mutta eräänä päivänä tuuli laantuu. Delfiinit saavat vielä vapautensa.

Jos meidän Veeramme, Leevimme ja Eeverttimme yhdessä toveriensa Liman, Nojuksen, Ekinoxin ja Naskan kanssa eivät ehtisi kokea vapautta meriturva- alueella ihmislajin nöyryytyksestä, orjuutuksesta ja väkivallasta vapaana, niin jäljellä ovat vielä muut- yli kolmetuhatta vankeudessa kärsivää valasta: delfiinia, maitovalasta ja miekkavalasta, ym, joiden puolesta meidän täytyy toimia. Emme saa unohtaa myöskään Taijin delfiiniuhreja, emme Färsaarten valaiden kärsimystä emmekä kaupallisen tai tieteellisen väkivaltaisen pyydystämisen uhreja emmekä valaita, jotka kuolevat veden saasteisiin ja muoviin, joita ihmiskunta meriin kaataa pitäen niitä kaatopaikkoinaan.

Ajatukseni ovat tänä iltana kuitenkin teidän, rakkaiden omien (vaikka delfiinit eivät ole kenenkään omaisuutta!)delfiiniemme Veeran, Leevin ja Eevertin luona.

Rukoilen teille kyynelteni läpi edes unessa pakoa vankilastanne
- uikaa unissanne meressä vapaana
- älkääkä koskaan enää katsoko taaksenne!

Rakastan teitä, ja lupaan tehdä kaiken voitavani omilla pienillä voimavaroillani, että koittaa päivä, jolloin pääsette kotiin, mereen.
Hyvää yötä, rakkaat siellä Kreikassa Attica Parkin delfinaariossa.

------
IN ENGLISH

I wrote this on 27.8.18.
I publish this two months after the two-year anniversary of the transfer of dolphins.
---
"Today, on 27th of August 2018, it has been two years since the forced transfer of Särkänniemi’s four dolphins to Greek’s Attica Park dolphinarium took place. On Saturday 27th of August 2016, we heard a rumour about the attempt to move the dolphins. Evidence spoke for itself: a freighter was ready, trucks were coming to Särkänniemi’s dolphinarium. The moving of the dolphins started on Saturday afternoon around 4 p.m. In the following night, Sunday morning 4 a.m., planewheels pulled off from Finnish soil. And our dolphins were gone.

The transfer of the dolphins was a shock. It was a shock to everyone who was not part of the planning to move the dolphins. Transfer was executed by the Särkänniemi’s board and operative board. The people who were on the payroll of Tampere city’s own businesses had kept their mouth shut towards Tampere city’s council and board. We were all stunned. Yes - all. Särkänniemi made the transfer in the darkness of the night. Trying to hide it from everyone.

After 30 years of slavery the dolphins were transferred to the worst concrete tub in Greece. Attica Park dolphinarium is throughout an illegal company. The dolphinarium has no building permits. The dolphinarium had no concession in three years period between 2014- 2017. At the time of the transfer of Särkänniemi’s dolphins, Attica Park dolphinarium had no concession. In Greece, the use of animals at circus acts etc. similar commercial purposes has been against the law since 2012. Clearly that law has been violated at Attica Park for the last six years.

What kind of life do the dolphins have at Attica’s concrete baths? In short, it’s a living hell minute after minute, hour after hour, week after week, month after month. Our Delfi-dolphin could take this man-made hell less than five months before he died. Delfi, who was Veera the dolphin's long-term companion and support, died alone and forgotten at the bottom of Attica Park’s bath tub in the middle of the frost. They didn’t even bother to report about his death to Finland until the dayafter finding his liveless corpse.

I am crying while writing this. I have done this work with all my heart and soul for these innocent, smart creatures -even smarter than humans- for over two years now. Not a day goes by that I do not think of them. My duty is to remember them, my joy is to help them and I hope I have the strength to speak and act for them as long as even one of them is in prison, innocent beings sentenced to a life in prison, without hope of freedom in the ocean, their only home.

We can not give up.
We can not give in.
Our battle is fighting against the windmills, but one day the wind will stop. The dolphins will have their freedom.

If our Veera, Leevi and Eevertti along with their mates Lima, Nojuk, Ekinox and Naska don’t get the chance to feel freedom at a sea sanctuary away from the humiliation, slavery and violence inflicted on them by the human race, there are still over three thousand whales: dolphins, belugas and orcas, which live in captivity, and on their behalf we need to act. We also cannot forget Taiji’s dolphin casualties, or the Farao island whales’ misery, nor their commercial and scientific violent catching and also the whales which die of polluted water and plastic that humans dump in the ocean,keeping them as landfills.

Tonight my thoughts go out to you Veera, Leevi and Eevertti, my dear ones (even though the dolphins belong to no none!)

Through my tears I pray for an escape from your prison at least in your dreams
Swim freely in the ocean in your dreams and never look back!

I love you and promise to do everything I can with my own limited resources that someday you can go home, to the ocean.
Good night my dears at Attica Park’s dolphinarium.

------
IN GREEK

γραψα αυτό στις 27-8-18. Το δημοσιεύω δύο μήνες μετά την διετή μέρα μνήμης Της μεταφοράς των δελφινιών.
---
Σήμερα, 27 Αυγούστου 2018, έχουν περάσει 2 χρόνια απο την εξαναγκασμένη μεταφορά απο το SÄrkanniemi(Φινλανδία) τεσσάρων δελφινιών στο δελφινάριο του ελληνικού αττικού πάρκου.
Το Σάββατο 27 Αυγούστου 2016 είχαμε ακούσει μια φήμη σχετικά με την προσπάθεια να μεταφέρουν δελφίνια. Το πειστήριο μίλησε μόνο του:ένα ψυγείο ήταν έτοιμο,φορτηγά ερχόντουσαν στο δελφινάριο του SÄrkanniemi. Η μεταφορά των δελφινιών άρχισε το Σάββατο απόγευμα περίπου στις 4πμ. Την ίδια νύχτα στις 4μμ. οι τροχοί του αεροπλάνου σηκώθηκαν απο το φινλανδικό έδαφος και τα δελφίνια μας είχαν φύγει.

Η μεταφορά των δελφινιών ήταν σοκαριστική για τον καθένα μας που δεν είχε σχέση με τη μεταφορά των δελφινιών. Η μεταφορά εκτελέστηκε απο το συμβούλιο του Sarkanniemi και οι υπάλληλοι και επιχειρηματίες της πόλης του Tempere κράτησαν το στόμα τους κλειστό προς το συμβούλιο του Τampere. Ήμασταν όλοι συγκλονισμένοι. To Sarkänniemi έκανε τη μεταφορά το βράδυ προσπαθώντας να το κρύψει απόλους. Μετά απο 30 χρόνια σκλαβιάς τα δελφίνια μεταφέρθηκαν στη χειρότερη τσιμέντινη δεξαμενή στην Ελλάδα.

Το δελφινάριο δεν είχε παραχώρηση την περίοδο των τριών χρόνων 2014-2017-την περίοδο που εγινε η μεταφορά των δελφινιών του Särkanniemi, αφού η χρησιμοποίηση ζώων σε δραστηριότητες τσίρκου και παρόμοιους σκοπούς έχουν απαγορευτεί απο το νόμο απο το 2012. Ξεκάθαρα έχει γίνει παράβλεψη του νόμου απο το αττικό πάρκο κατα τα τελευταία 6 χρόνια. Ξεκάθαρα έχει γίνει παράβλεψη του νόμου απο το αττικό πάρκο κατα τα τελευταία 6 χρόνια.

Τι ζωή κάνουν τα δελφίνια στις τσιμέντινες δεξαμενές του αττικού πάρκου?
Σίγουρα είναι ένας ζωντανός εφιάλτης κάθε λεπτό,κάθε ώρα,κάθε βδομάδα,κάθε μήνα. Το δελφίνι, ο Delfi άντεξε πέντε μήνες και πέθανε. Ήταν η μακροχρόνια συντροφιά του δελφινιού Veera και πέθανε μόνο και ξεχασμένο στον πάτο της δεξαμενής του αττικού πάρκου και δεν ενημέρωσαν κανέναν στη Φινλανδία γιαυτό μέχρι την επόμενη μέρα που βρήκαν την άψυχη σωρό.

Κλαίω γράφοντας αυτά και έχω ασχοληθεί με όλη μου την καρδιά και την ψυχή τα τελευταία δύο χρόνια για αυτά τα αθώα και πιο έξυπνα απο τον άνθρωπο πλάσματα. Δεν περνάει μέρα που να μην τα σκέφτομαι. Το καθήκον μου είναι να τα σκέφτομαι, η χαρά μου να τα βοηθάω και η ελπίδα να έχω το σθένος να μιλώ να ενεργώ γι αυτούς για όσο είναι ακόμα και ένας στη φυλακή. Αθώες υπάρξεις καταδικασμένες ισόβια, χωρίς την ελπίδα της ελευθερίας στο μοναδικό φυσικό χώρο τους την ανοιχτή θάλασσα.

Δεν μπορούμε να τα παρατήσουμε.
Δεν θα ενδώσουμε.
Tα δελφίνια θα έχουν την ελευθερία τους.

Όπως οι Veera,Leevi και Eevertti και οι φίλοι τους Lima, Nojus, Ekinox, Νaska δεν έχουν την ευκαιρία να νιώσουν την ελευθερία σε ένα καταφύγιο μακριά απο τον εξευτελισμό, τη σκλαβιά και τη βία απο τους ανθρώπους, υπάρχουν πάνω απο τρεις χιλιάδες δελφίνια,φάλαινες, beluga και orca,σε αιχμαλωσία και στο πλευρό τους πρέπει να δράσουμε.
Επίσης δεν μπορούμε να συγχωρέσουμε το κυνήγι δελφινιών και φαλαινών στο χωριό Taiji στην Ιαπωνία,στα νησιά Φαρόε στη Δανία, ούτε το εμπορικό και 'επιστημονικό' βίαιο κυνήγι και επίσης τις φάλαινες που πεθαίνουν απο τις μολυσμένες θάλασσες και πλαστικά που οι άνθρωποι ρίχνουν.

Και απόψε οι σκέψεις μου είναι σe εσάς αγαπημένοι μου Veera, Leevi και Eevertti(αν και τα δελφίνια δεν ανήκουν σε κανέναν!).

Μέσα απο τα δάκρυά μου προσεύχομαι για μια απόδραση απο τη φυλακή σας τουλάχιστον στα όνειρά σας.
Kολυμπήστε ελεύθερα στον ωκεανό των ονείρων σας και ποτέ μην κοιτάξετε πίσω!

Σας αγαπώ και υπόσχομαι ότι θα κάνω οτιδήποτε μπορώ με τις δικές μου περιορισμένες δυνατότητες για να μπορέσετε κάποια μέρα να γυρίσετε στο σπίτι σας, τον ωκεανό.
Καληνύχτα αγαπημένοι μου στο δελφινάριο του αττικού πάρκου.

---

Pictures source:
Oceans of Freedom
https://www.facebook.com/OceansOfFreedom/photos/a.491210287590296/507024336008891/?type=3&theater